Väinämöinen ja aino

the poem of Kaleva’s Son and the poem of Tuurikkainen, the latter is based on a Scandinavian ballad), Lönnrot was able to create a psychologically convincing character, the most well-known tragic hero in Finnish literature.

Aino pakenee rannalle ja riisuutuu aikomuksenaan mennä uimaan Vellamon neitojen kanssa. Originally, the word hiisi referred to a sacred grove of pre-Christian times, a holy place set apart from the secular world.

Ilmarinen

Smith Ilmarinen, Seppo Ilmarinen, ‘the everlasting craftsman’, appears in more than a half of the poems of the Kalevala.

an elk, a gelding, a foal or a hound).

Kun siihen lyödään päälle vastenmielisiä ilmiöitä, kuten joukkolääppimistä, soppa on valmis, Mykkänen summaa. At times Väinämöinen appears ridiculous: when he is mocked by the fish-Aino for not recognising her (poem 5), and at the end of the Kalevala, when he is accused and made to feel ashamed before a baby (50). Fiktiivisten taruolentojen käyttöä ahdistelukulttuurin todisteena ihmetteli esimerkiksi Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kolumnissaan.

– Tämä tulkinta muuttaisi koko vanhan tarinan ja myytillisen opetuksen ja moraliteetin, hän sanoo. In the folk poems a seabird, eagle or goose lays its eggs on Väinämöinen’s knee, and Väinämöinen and Ilmarinen together make the spark of fire that escapes but is finally captured. crossing the fiery pit and rapids, overcoming the fiery eagle, the snake fence and beasts, as well as drinking the tankard of vipers).

Lemminkäinen kills the master of Pohjola, escapes to Saari, has his way with the maidens of the island and is forced to flee. Maahamuuttokeskustelu herättää nationalistisia tuntoja ja nostaa esiin kansallisia myyttejä. Näkisin, että triptyykin keskikuva kuvaa ennen kaikkea Väinämöisen erehdystä, epäonnisia naimakauppoja.

Samoin Aino Kalevalassa löytää muodonmuutoksen myötä oman voimansa.

Wahlroosista teoksen voima on myös siinä, että se taipuu erilaisiin tulkintoihin, ja jokainen voi tulkita sitä kuten haluaa. Sillä on helppo heittää herjaa ja piikkiä toista ryhmää kohden, Mykkänen sanoo. The child is baptised by Virokannas and named King of Karelia, leaving Väinämöinen no choice but to retreat.

He is a spirit of vegetation and plants. In composing the latter part of the poem, Lönnrot drew from other sources: for example, the passage in which the small child miraculously speaks, condemning those who have not acknowledged him – a motif used in Christian saints’ legends – comes from another epic song called Marketta and Hannus.

Mitä Aino-taru oikeastaan kuvasi? Pinteestä päästäkseen Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle aarteitaan mutta Väinämöinen taipuu vasta, kun Joukahainen lausuu: ”Kun pyörrät pyhät sanasi, luovuttelet luottehesi, annan Aino-siskoseni.”

Väinämöinen ilahtuu ja Joukahainen vapautuu, mutta kun Aino kuulee, mitä hänestä on luvattu, hän vajoaa murheen alhoon ja hukkuu.